Ja voihan rähmä mikä luuserilenkki! Ei ole mahdollista eikä todellista! Miten joskus jokainen ylämäki tuntuu Mount Everestiltä? Miten jokainen lumipenkka tuntuu liimalta jalkojen alla? Ja miten tuo into lähtee nopeasti karkaamaan, ja koko lenkki tuntuu yhtäkkiä ihan pakkopullalta?
Onnellinen loppu tässäkin tarinassa on. Sillä lenkin jälkeen oli ihanaa venytellä pohkeita hyvän musiikin tahtiin. Ja onhan se fiilis sitten ihan voittajan vaikka lenkki oli ihan luuseri.
Näin tänään.
Ja korkkasin sitten ajatus-blogin myös suomeksi. Tämä on luultavasti poikkeus joka vahvistaa säännön. Eli ruotsiksi kirjoitettu teksti luistaa paremmin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar